7.6.1993

Lainhaku Hämeen lääninhallituksessa

Kansallisrahoitus Oy on lausunut, että Kuljetusliike A Ky oli 13.12.1989 ostanut Turun Autokeskus Oy:ltä ajoneuvon osamaksusopimuksella 550 000 markan kauppahinnasta velkaosuuden ollessa 440 000 markkaa. Turun Autokeskus Oy oli sopimuksen ehtojen mukaisesti 13.12.1989 siirtänyt sopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Kommandiittiyhtiö oli laiminlyönyt sopimukseen perustuvan maksuvelvollisuutensa ja se oli asetettu konkurssiin 20.2.1991. Loimaan piirin nimismiehen rahoitusyhtiön hakemuksesta 27.5.1991 suorittamassa osamaksukaupasta annetun lain mukaisessa tilityksessä oli Kansallisrahoitus Oy:n saatavaksi kommandiittiyhtiöltä vahvistettu 69 586,60 markkaa. Sen vuoksi rahoitusyhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä suorittamaan tuo määrä rahoitusyhtiölle 16 prosentin korkoineen tilityksen suorittamispäivästä 27.5.1991 lukien.

Lääninhallituksen päätös 5.8.1991

Lääninhallitus on rahoitusyhtiön korkovaatimuksen johdosta erikseen antamassaan päätöksessä lausunut, ettei osamaksukaupasta annetussa laissa ollut säädetty, että ulosottomies voisi velvoittaa asianosaisen suorittamaan viivästyskorkoa tilisaldon osoittamalle velalle ja ettei tällaista määräystä ollutkaan tilityksestä laaditussa pöytäkirjassa. Myöskään kysymyksessä olevassa osamaksusopimuksessa ei ollut vastaisen tilityksen varalta ehtoa viivästyskoron maksamisesta tilityspäivästä lukien tilityksessä vahvistettavalle velalle. Vaatimus viivästyskorosta ei siten perustunut lakiin eikä saamista osoittavaan asiakirjaan. Sen vuoksi lääninhallitus on jättänyt rahoitusyhtiön hakemuksen korkovaatimuksen osalta ulosottolain 2 luvun 1 ja 5 §:n nojalla tutkimatta.

Lääninhallituksen päätös 13.1.1992

Lääninhallitus on päävaatimuksen osalta erikseen antamallaan päätöksellä velvoittanut A:n suorittamaan rahoitusyhtiölle vaaditut 69 586,60 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 11.6.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi rahoitusyhtiö oli korkovaatimuksen osalta saattanut asian, on lausunut, että A:lta henkilökohtaisesti oli vaadittu korkoa vasta silloin, kun kysymyksessä oleva lainhaku oli annettu A:lle tiedoksi 23.8.1991. Täten viivästyskoron maksuvelvollisuus määräytyi korkolain 9 §:n mukaisesti siten, että A oli velvollinen suorittamaan korkoa siitä päivästä, kun lainhaku oli annettu hänelle tiedoksi.

Sen vuoksi hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan hänen maksettavakseen tuomitulle 69 586,60 markalle korkoa 16 prosenttia 23.8.1991 lukien.

Perustelut

Osamaksukaupasta annetun lain mukaisessa tilityksessä vahvistettu velka saadaan lain 16 §:n mukaan ulosottaa tilityspöytäkirjan perusteella niin kuin lainvoiman saaneen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Tilityksessä vahvistetun velan eräpäivä on tilityksen suorittamispäivä. Velallinen on siten tilitysvelan suorituksen viivästyessä korkolain 5 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan velalle viivästyskorkoa tilityspäivästä lukien.

Kun rahoitusyhtiö ei ole saanut kommandiittiyhtiöltä suoritusta tilityksessä vahvistetulle saatavalleen, sille on syntynyt oikeus viivästyskoron saamiseen kommandiittiyhtiöltä tilityspäivästä lukien. A on kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä vastuussa yhtiön velasta ja korosta kuin omasta velastaan. Tällä perusteella hän on velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa maksettavaksi tuomitulle määrälle tilityspäivästä 27.5.1991 lukien.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n maksettavaksi tuomittu korko on suoritettava 27.5.1991 lukien.

A velvoitetaan korvaamaan rahoitusyhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien.